- HB -
Home Forum Music Extras Store Gallery Line-up Tour HB

Keikkapäiväkirjat 2005

30.7. Kiikoinen

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Satakunnan helluntaiseurakunnat pitivät kesäjuhliaan Kiikoisissa. Mustan muurahaisen toimitusjohtaja apulaisineen vei sinne perjantaina ääntä sekä valoa ja raahasivat soittimetkin mukanaan, joten meidän ei tarvinnut itse kuin ilmestyä paikalle.

Viiden aikoihin oltiin perillä. Pikainen paikan kiertoajelu paljasti meille kahviteltan sijainnin, jonne sitten perustimme leirimme. Samppa löysi jostain trampoliinin ja siitä alkoi kymmenen minuutin hallitsemattomien ilmalentojen sarja. Irokeesimme ihmetteli, mille kaikki paikan viisivuotiaat nauroivat...

Zekki jäi aika niukaksi, kun aikaa ei ollut kovin paljoa. Siitäkös miksaajamme riemastui. Muuten homma meni ilman suuria ongelmia. Keijo oli paras mies veljensä häissä Ivalossa, joten tänään Antti oli Keke ja Laura oli Antti. Kyllä Laura tonttinsa hoiti ihan mallikkaasti. Porukkaa oli mukavasti ja väki tuntui tykkäävän, vaikka joku korvatulppia kaipailikin. Meidän jälkeen soitti vielä Vammalasta tänne eksynyt ylistysbändi.

Kamat pistettiin pakettiin ja pinottiin koulun varastoon odottamaan huomista päivää kun Black Antin isot ja komeat roudarit tulevat noutamaan omiaan pois. Yöhön siinä taas meni ennen kuin liikenteeseen päästiin. Kotimatkalla halkaistiin autosta vielä puskuri ketulla. Sillä oli kova pää ja huono ajoitus. Kolmen aikaan pääsimme kyläilemään nukkumatin luokse. Emme tainneet olla kovin kohteliaita vieraita kun nukahdimme lähes samantien. Sen siitä saa kun valvoo viikot yömyöhään...
-Tuomas-

10.7. Hamina

Edellisestä keikasta ei ehditty vielä toipua täysin, kun jo taas lähdettiin matkaan kohti Haminaa soittamaan Suomen sotilaille. Miika ja Lefa otettiin mukaan matkaan ja kurvattiin kymppitielle kohti Lahtea. Aikataulu oli taas suunniteltu perinteitä kunnioittaen turhan tiukaksi, mutta yhden pysähdyksen taktiikalla tallimme valkoinen turbo pääsi ajoissa perille. RUK:in pihalla meitä odotti punainen matto jonka yli ajoimme vastaanottokomitean ja fanfaarien loistaessa poissaolollaan. Ehkä sitä ei sitenkään oltu tarkoitettu meille.

Haminassa oli yhtä kuuma kuin muualla kotomaassa, ja hiki oli kova jo ennen rodausta. Kamojen pystytyksen jälkeen Nesteen Hukka kolkutteli jo ovella, mutta siitä selvittiin coca-cola companyn hiilihappomehulla. Konserttimme kuului RUK:in kurssijuhlapäivään, mutta ei ollut pakollinen, joten ihan koko armeija ei paikalle marssinut. Ihan mukava määrä porukkaa silti paikalle saapui daameineen.

Keikan jälkeen raahattiin rummut auton perään ja lähdettiin syömään. Oli vähän semmonen "kuka ei kuulu joukkoon" -fiilis kun muilla oli parasta päällä ja me taas oltiin käyty suihkussa viimeksi Forssassa. Ruoka oli sitä huolimtta hyvää. Kun pöperöt oli sulateltu, lähdimme kotimatkalle. Lämmintä riitti. Tien varrella mittari näytti lämpötilaksi 28 astetta ja tien lämpö oli 51. Onneksi bussissa ei ole ilmastointia, olis voinu tulla vaikka vilu.

Kouvolan kohdalla päätimme poiketa seuraavalla huoltoasemalla täydentämässä juomavarastoamme. Ihan sinne asti ei päästy. Muutama kilometri ennen sitä eturengas tipahti asfaltilta pois ja kun Samppa sai sen takaisin tien puolelle, niin luultavasti joku kivi lensi suoraan auton öljypohjaan halkaisten sen. Päästiin lähellä olevalle levähdyspaikalle, jonne sitten kaikki öljyt valuivat. Matkanteko päättyi siihen.

Samppa sai tusinan puhelun jälkeen erään autoliiton tiepalvelumiehen kiinni, ja tämä saapui puolen tunnin päästä paikalle. Tilannetta hetken ihmeteltyään hän sanoi pystyvänsä paikkaamaan halkeaman siihen kuntoon että pääsisimme ajamaan bussin kotiin. Kolme ja puoli tuntia siinä meni ennen kuin se paikka piti. Aika hikistä hommaa. Oli kova helle, eikä meillä ollut tietenkään enää juomista jäljellä. Siinä alkoi jo mies vähän kuivua. Onneksi eräs tuttumme asui siinä lähistöllä ja toi meille ystävällisesti muutaman litran vettä juotavaksi. En muista koska viimeksi vesi olisi maistunut niin hyvältä.

Palomiehet kävivät putsaamassa paikan öljystä ja Miika haki meille uutta tilalle. Huoltoasemalta lähti mukaan parikymmentä litraa kalleinta öljyä mitä maa päällään kantaa. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan ollut varaa juosta tarjousten perässä. Lopulta kuitenkin päästiin liikkeelle. Viisi tuntia siinä seisoskeltiin tien poskessa eikä siellä ollut hajuakaan koska ja millä päästäisiin kotiin. Onneksi paikka piti. Muuten oltais jouduttu kehittämään joku muu strategia.

Käytiin syömässä vielä ennen kuin lähdettiin matkaan. Reilu pari tuntia siinä ajeltiin kunnes lopulta päästiin yhdentoista jälkeen Forssaan. Oli mukava päästä kotisohvalle hetkeksi makoilemaan. Oltiin tänä viikonloppuna melkein neljäkymmentä tuntia putkeen reissussa ja taas oli aika mielenkiintoinen matka. Ihan hauskaahan se on jos ei mitään katastrofia satu kohdalle. Täytyy rukoilla ja toivoa että auto pysyy kunnossa ensi kerralla.
-Tuomas-

9.7. Alajärvi

Tämän viikonlopun reissu aloitettiin Forssasta kahdeksan aikaan lauantaiaamuna. Soittimet pakattiin autoon ja lähdettiin Hämeenlinnaan hakemaan Komosen Timoa ja tämän vaimoa hoitamaan meille ääntä ja valoa. Jouduimme luopumaan meille niin rakkaista Lefasta ja Miikasta yhdeksi päiväksi kun pojat olivat buukanneet itselleen tuplasti keikkaa samalle päivälle. Miika ei ole vielä sisäistänyt sitä tosiasiaa, että pelkkä kahtiajakautunut persoona ei riitä hoitamaan kahta keikkaa eri puolilla Suomea samaan aikaan.

Hämeenlinnasta jatkettiin kohti Seinäjokea, josta haimme pa:n vuokralle. Aikamoisen pyramidivirityksen sieltä saimme, mutta ei auta valittaminen kun ei oo omat mukana. Alajärvelle ehdittiin joskus kahden maissa.

Kamat purettiin bussista ja alettiin hiljalleen kasailla niitä. Käytiin välillä sapuskalla ja jatkettiin taas palapelin kokoamista. Tehtiin zekki ja alettiin valmistautua illan viettoon alajärveläisittäin. Salissa oli aika tuskainen lämpötila, eihän sitä ilmastointia ole suunniteltu kestämään Suomen suvea.

Tapahtuma aloitettiin ylistysbiiseillä, jotka vedettiin Paloheimon Arskan kanssa. Nuoret todistivat uskostaan ja Arska lauleskeli sekä opetti Riku Rinteen kanssa. Sen jälkeen soittelimme Alajärvelle rokkia. Keikka oli onnistunut ja kuuma. Ei ole varmaan koskaan ennen ollut näin hikistä keikkaa. Mittari näytti 28 vielä kahdeksan jälkeen illalla. Järjestäjät olivat keikkaan ja koko iltaan tyytyväisiä kuten myös yleisönä istuneet nuoretkin.

Päivän päätteeksi purettiin kamat ja pakattiin auto. Iltapalan jälkeen käännettiin keula kohti Seinäjokea ja pudotettiin kaapit raviradalle. Matka jatkui Jalasjärven ABC:lle, josta etsimme tuloksetta kahvia kuppiimme. Tyhjiä pannuja kyllä oli iso rivi mutta edes puolta kuppia päivän seisonutta myrkkyä ei löytynyt. Meni maku koko huoltasemasta ja jatkoimme matkaa välittömästi. Tässä vaiheessa epätoivoa ei ollut enää muuta tehtävissä kuin mennä katsomaan tarjoaisiko Nukkusen Matti kahvia edes unessa. Siitäkään ei kauaa ehtinyt nauttia kun Miika herätti kolmen aikaan ja kyseli kuulumisia. Se oli Lefan kanssa purkamassa kamoja Forssassa. Mahtoi pojilla olla hauskaa. Ei se oo ihmisen hommaa tähän aikaan yöstä.

Kello näytti viittä kun siirrettiin Komosen kamat sen pakuun. Hämeenlinnasta ajettiin hana tiskissä Forssaan. Kotiin ehdittiin kuudeksi keittelemään aamukahvit ja lukemaan päivän lehdet. Sen jälkeen saikin jo ruveta herättelemään muita. Puoli kahdeksalta sirkuksemme lähti taas tien päälle. Täytyy sitä vähän matkustella, olihan tässä jo kokonainen tunti laiskoteltu...
-Tuomas-

2.7. Pori

Tänä viikonloppuna oli Poriin pistetty bileet pystyyn ja siellä vietetiin kansanlähetyspäiviä. Itse olin koko viikonlopun paikalla, muut tulivat poriin lauantaiaamuna. Käytiin testaamassa paikalliset sämpylät ja kahvit ennen kuin mentiin tekeen zekki.

Halli oli iso ja porukkaa ihan mukavasti. Ilma oli tosi kuuma, taisi olla kuumin kesäpäivä tähän mennessä. HB:sta oli melkein kaikki aina yhtä mukavassa kesäflunssassa, mikä lisäsi entisestään tuota tuskaista oloa. Onneksi Johanna oli terveenä ja saatiin laulua kansalle.

Kaikki meni hyvin ja nuoretkin tuntuivat tykkäävän. Keuhkot pysyivät sisällä ja hiki ulkona. Keke joutui soittamaan narun päässä kun sen langaton otti jotain omituisia pörinöitä. Muuten oli hieno fiilis.

Kamat kannettiin autoon ja katsastettiin hetki kansanlähetyspäivien tarjontaa ennen kotiin lähtöä. Minä jäin vielä poriin yskimään. Ensi viikolla päästään katsomaan miltä näyttää Alajärvellä, missä pippalot ensi vuonna pidetään. Siihen asti näkemiin...
-Tuomas-

18.6. Parkano

Lauantaimme kului reissulla Parkanoon. Päädyimme omituisen näköisen vesitornin viereen urheilutaloon pystyttämään laitteita. Talosta löytyi kasa lavaelementtejä ja Antti pääsi näyttämään sisustajan lahjansa. Aikamoista säätämistä. Neljän jälkeen pääsimme kokeilemaan soundeja ja totesimme että kaiku on ikävä kaveri. Väliverho auttoi vähän, mutta tuntui kuin salin toisessa päässä olisi toinen bändi soittanut samaa biisiä pari iskua jäljessä. No, järjestäjä sai tuplasti musiikkia samalla rahalla...

Keikka alkoi kuudelta. Ihan kohtuullisesti se meni, ilman suurempia murheita. Paikalla oli myös parkanolainen La Agape, KLS Ikaalisista ja paikallista puhetta. Tapahtuma oli kokonaisuudessaan onnistunut paketti. Porukkaa olisi mahtunut enemmänkin, kun tila oli niin iso. Nyt se tuntui hieman kolkolta, mutta yleisö oli muuten kyllä hyvin meiningissä mukana.

Kaikkien purkamisten ja syömisten jälkeen päästiin joskus puolenyön jälkeen kotimatkalle. Kolme tuntia siinä köröteltiin ennen kuin kotopuoleen päästiin. Nyt edessä on juhannus ja vapaa viikonloppu. Tuntuu mukavalta hengähtää hetki. Saa juoda pullakahvit ihan rauhassa kotosalla eikä tarvitse roudata mitään lusikkaa painavampaa....
-Tuomas-

10.6. Vammala

Viikonloppuna Vammalassa pidettiin lähetysjuhlat, jonne HB lähti vielä kerran tänä kesänä musisoimaan. Rantauduimme bussilla Kaalisaaren urheilukentälle perjantai-iltapäivänä ja raahasimme soittimet telttaan. The Road oli jo tehnyt zekkinsä joten pääsimme heti touhuamaan.

Illan konsertissa teltanheiluttelun aloitti Road. Tai oikeastaan puolet siitä ja pari tuuraajaa. Ei sitä kyllä juurikaan huomannut, että ne aidot ja alkuperäiset soittajat puuttuivat. Tämän gospel-dinosauruksen jälkeen loikattiin lavalle. Siellä sai kyllä olla tarkkana kun teltan tukikepit menivät sopivasti lavan poikki kolmesta kohtaa. Keikka meni ihan hyvin, tekniikka pelasi ja teltta pysyi pystyssä.

Illalla oli vielä seurakuntatalolla Exitin vetämä nuorten messu, jossa oli myös HB:n siunaaminen. Lähetysseura tahtoi tukea myös näin työtämme ja jättää bändimme rukouksin Taivaan Isän käsiin. Se oli lyhyt mutta vaikuttava hetki. Veti pienen miehen hiljaiseksi. Tuntui hyvältä kuulla nuo Herran siunauksen sanat. Ilta venyi reippaasti yli puolenyön, mutta se ei tahtia haitannut kun jäin Vammalaan viikonlopuksi muiden suunnatessa kotiin kohti Forssaa. Illasta jäi tosi hyvä fiilis. Vaikka välillä touhu on rankkaa, se auttaa jaksamaan kun tietää, että puolestamme rukoillaan. Ja että on joku joka kuulee ne rukoukset...
-Tuomas-

3.6. Forssa

Viimeisenä koulupäivänä kävimme vielä päättämässä kevään koulukierroksen Forssan lukioon. Olimme pistäneet kamat jo edellisenä iltana pystyyn, joten perjantaina ei ollut kovaa kiirettä.

Soitto sujui ihan hyvin. Muutama tykkäs, suurin osa ei. Tulipahan todistetua sanonta "kukaan ei ole profeetta omalla maallaan". Kritiikistä päätellen oppilaat olivat kuitenkin kuunnelleet mitä meillä oli kerrottavana. Jotain positiivista sentään.

Ei siitä keikasta sen enempää...
-Tuomas-

30.5. Vammala

Maanantaiaamuna oltiin yhdeksältä jälleen Vammalassa purkamassa soittimia bussista. Tällä kertaa olimme päätyneet Sylvään yläasteelle. Pystytimme laitteet auditorioon. Pari tuntia saatiin hikoilla ennen kuin päästiin tekeen zekki. Ihan hyvältä kuulosti.

Vedettiin kaksi settiä melkein putkeen. Taukoa oli vain välitunnin verran. Ehti siinä vähän juomaan, mutta olisi ollut hyvä pitää vähän pitempi paussi, että olisi ehtinyt kerätä uutta latinkia keikalle. Nyt jälkimmäinen setti kärsi hieman inflaatiosta kun suuremmat paukut oli jo käytetty.

Keke loisti poissaolollaan, joten sekin toi vähän lisäväriä soittoon. Antti kidutti kitaraa ja taustanauhojen virkaa meillä hoiti Laura. Ihan hyvin se meni vaikka lauran kanssa ei ehditty harjoitella kuin kerran.

Perinteisten purkupuuhien jälkeen pizza maittoi. Summattiin kokemukset yhteen seurakunnan ohjusten kanssa ja lopputulos oli positiivisen puolella. Ihan hyvä maku näistä Tyrvään kouluvierailuista jäi. HB pyörähtää tänä kesänä vielä kerran Vammalassa parin viikon päästä pidettävillä lähetysjuhlilla. Silloin päästään taas kerran ihmettelemään Vammalan liikennevaloja...
-Tuomas-

28.5. Oulu

Lauantaiaamuna lykättiin soittopelit auton takakonttiin ja lähdettiin kohti Hämeenlinnaa. Sieltä haettiin kyytiin Kiskon porukka. Vähän ahdasta bussiin tuli, kun kaksi bändiä siellä oli, mutta kai se kuuluisa sopu sijaa antaa. Matka Ouluun oli pitkä, mutta se kului hyvin tutustuessa Kiskon porukkaan paitsi niiden lainarumpaliin. Se nukkui koko matkan paitsi kahvitauoilla veti hampurilaisia napaansa. Onhan se viisasta kerätä voimia keikkaa varten.

Kymmenen kilsaa ennen Oulua kova tuuli nosti pelloilta pölyä ilmaan niin, että koko aukea oli kuin paksun sumun peitossa kymmenien metrien korkeuteen. Aika omituinen tilanne. Aivan kuin olisi seinä tullut eteen. Näkyvyys oli tosi heikko, mutta pysyttiin kuitenkin tiellä ja päästiin Ouluun, jossa tuuli vielä enemmän. Vietiin kamat telttaan, mikä tahtoi lähteä tuuleksi taivaanrantaan. Se pysyi kuitenkin Telluksen pinnalla, eikä lentänyt pois.

Jostain syystä emme saaneetkaan tehdä zekkiä, joten lähdimme syömään. Johanna esitteli meille osaamistaan mehupilleillä. Niistä tempuista on varmasti vielä hyötyä tässä elämässä.

Vähän ennen tilaisuuden alkua Kisko teki pikazekin ja heti perään päästetiin Akun tehdas irti. Tämä oli toinen kerta kun Kiskoa livenä kuulin, ja tykästyin heti biiseihin sen verran että täytyi mennä ostamaan levy. Väliin saimme hiukan puhetta ja sitten oli meidän vuoromme.

Lava oli iso ja oli hienoa soittaa siellä. Yleisö tykkäsi ja meininki oli hyvä. Tuntui vaan siltä, että aika ja biisit loppuivat kesken. Kyllähän siinä tunnin verran heiluttiin, mutta kun on kivaa niin kellot tuppaavat edistämään... Keikan jälkeen levyt vietiin käsistä, eikä kotiin jäänyt paljoa viemistä. Illasta jäi tosi hyvä maku.

Kotiinpäin lähdettiin pian sen jälkeen kun oli auto pakattu. Muuten otais varmaan jääty yöksi, mutta osan porukasta piti päästä töihin sunnuntaina, joten oli pakko lähteä tien päälle. Matka kesti kauan, mutta aika ei käynyt pitkäksi kun välillä otti pienet torkut. Onneks ei tarvitse olla kuski... Hämeenlinnassa puolet porukasta pudotettiin kyydistä pois ja jatkettiin siitä Forssaan. Kotona uni maistui.

Oulussa naureskelimme Kiskon miksaajalle kun tämä oli unohtanut efektiräkkinsä edelliselle keikkapaikalle. Ei olis kannattanut, sillä heti napsahti omaan päähän. Timo soitteli sunnuntaina heräiltyään ja kyseli ollaanko tehty inventaariota. Monitorimikserimme oli jäänyt Ouluun keskelle lavaa... Onneksi on matkahuolto.

Kisko oli ihan mukava tuttavuus. Noiden kavereiden kanssa voisi lähteä joskus toistekin reissuun. Ja vaikka ei enää tavattais samalla keikkapaikalla niin ainakin sitten, kun kerran ollaan perillä voidaan vaihtaa kuulumisia...
-Tuomas-

16. - 18.5. Vammala

Maanantai 16.5

Vähän ehdittiin jo lepäilläkin kotosalla ennen kuin lähdettiin taas maanantai-iltana pakkaamaan bussia. Antti ja Samppa oli aamupäivällä hakenut mukaan vielä toisenkin pa:n että saataisiin hommaa huomenna helpommaksi.

Kahdeksan aikaan päästiin perille Vammalaan ja jatkettiin sieltä suoraan Karkkuun jossa olisi huomenna toinen keikkamme. Siellä pistettiin pa ja valot pystyyn valmiiksi ja lähdettiin takaisin Vammalaan. Kun illalla ei kerran ollut kiire mihinkään, hommiin meni tuplasti aikaa. Se kostautui, kun Vammalassa etsimme ruokapaikkaa mistä saisi iltapalaa. Eihän kaupungissa enää puolenyön jälkeen liikkunut edes poliisi. Nälkä siinä tuli kun ilman ruokaa jäätiin. Löysin kassin pohjalta tuplapatukan, jonka jaoin kristillisesti itseni kanssa. Muut saivat ne paperit.

Majapaikastamme löytyi uskomattoman paljon kaikenlaista hauskaa. Nauru loppui kyllä lyhyeen kun kello lähestyi jo kahta. Aamulla olisi aikainen herätys, seitsemäksi piti ehtiä lukiolle. Valot pois, peitto korville ja kuorsaamaan...

Tiistai 17.5.

Kuudelta kömmittiin vuoron perään silmät ristissä aamusuihkuun. Nälkä oli kova mutta kiire pukkasi päälle, joten syömään ei ehditty. Keikka alkaisi yhdeksältä, sitä ennen täytyisi saada lukiolla valmista lavalla. Pari tuntia siinä juostiin edestakaisin, mutta saatiin kaikki juuri ajoissa valmiiksi. Johannakin suvaitsi saapua paikalle kun kaikki oli jo pystytetty. Taisi olla pienoista taktikointia, ei tarvinnut roudata...

Keikka meni hyvin. Yleensä koulukeikoilla oppilaat juoksevat kotiin heti kun saavat luvan, mutta nyt saatiin paljon positiivista palautetta myös opiskelijoilta.

Keikan jälkeen aikataulumme kertoi, että Karkkuun alkoi jo olla kiire. Toista mieltä olivat kuitenkin koulussa olleet tansanialaisvieraat, jotka tahtoivat vuoron perään puhua, laulaa ja tanssia. Siinä taisi vierähtää toinen oppituntikin. Pakkasimme samalla kamoja yrittäen olla pitämättä kovaa meteliä.

Lopulta bussi saatiin täyteen ja liikenteeseen. Muut tulivat perässä pienemmillä autoilla kunhan ensin etsittiin mystisesti kadonneet avaimet, jotka löytyivät Sampan bussista kymmenen kilometrin päästä matkalla kohti Karkkua. Pienen säätämisen jälkeen päästiin perille ja saatiin hosua joka suuntaan hiki päässä. Saatiin laitteet kuntoon keikkaa varten ja päästiin syömään. Ehdittiin jopa maistaa jälkiruokaakin. Aika luksusta.

Seuraavana olikin vuorossa itse keikka. Soittajat alkoivat olla jo vähän ryytyneitä ja yleisökin oli vähän aneeminen. Ei mikään paras keikka, mutta silti tuli kiitosta. Levyjäkin meni. Purettiin kamat ja päästiin taas syömään.

Bussin pakkaamisen jälkeen käytiin hakemassa loput lukiolle jääneet kamat ja linnottauduttiin jälleen pappilaan. Suihkun ja pienen levon jälkeen osa lähti pullakahville ja loput jäivät nukkumaan. Ilta sujahti siinä ihmetellessä Vammalan uusia hienoja liikennevaloja.

Keskiviikko 18.5.

Keskiviikkoaamummekin kului Vammalassa. Pikasuihkun jälkeen syötiin aamupala ja suuntasimme ammattikoululle. Tähän aikaan aamusta tulee monta roudaamista mielenkiintoisempaa asiaa mieleen, mutta pakkohan siinä oli hetki sykkiä. Kun kamat oli pystyssä, tehtiin zekki ja jäätiin odottelemaan saliin valuvia oppilaita.

Kymmeneltä saimme startata ja kerroimme nuorille vähän Jeesuksesta. Soitto sujui hyvin, amispojatkin kuuntelivat koko keikan. Keikan jälkeen oli taas tiedossa urheilua kaapin kannon ja piuhan kerimisen merkeissä. Ilma oli komea, mikäs siinä oli bussia pakatessa kun arskakin hymyili.

Haettiin reput pappilasta suihkun kautta ja lähdettiin paikallisen nuorisopastorin kanssa syömään. Samalla tehtiin tilinpäätös tästä Vammalan reissusta. Hyvä maku siitä jäi. Parin viikon päästä tultaisiin vielä päättämään koulukeikat yläasteelle. Sitä ennen saisi latailla akkuja kotosalla ja venytellä olemattomia lihaksia, että ne palautuisivat tästä kovasta roudaamisesta.

Kotimatka oli lyhyt ja lämmin, kämpillä oltiin jo viideltä iltapäivällä. Siinä jäi aikaa vielä sohvalla makoiluunkin. Tähän väliin katkaistiin keikkaputki viikoksi. Sitten olisi vuorossa turistimatka viiden tähden bussissa Ouluun kirkkopäiville. Samppa menisi heti maanantaina leikkauttamaan toisen polvensa. Saa nähdä meinaako se palikanheiluttaja parannella jalkansa neljässä päivässä...
-Tuomas-

15.5. Hämeenlinna

Kahdeksan aikaan sunnuntaiaamuna lähdettiin taas kämpiltä kohti suurta maailmaa. Hämeenlinnaan ei aja edes tuntia, joten juuri kun bussiin pääsi sisälle niin oltiinkin jo perillä. Samppa pujotteli bussin koulun pihalle ja pääsimme purkamaan kamat sisälle. Muiden pystyttäessä kamoja soittokuntoon Johanna luki viimeiseen tenttiinsä. Ei kestänyt kauaa kun kuorsaus kuului jo oppikirjojen alta... Zekit tehtiin ja saatiin paikat kuntoon juuri ajoissa ennen keikkaa.

Talon sähköt eivät tainneet olla ihan kunnossa, sieltä tuli välillä jotain omituisia pörinöitä Keken kaappiin. Muuten keikka meni siinä ihan hyvin ja ilman mitään kommelluksia. Leevi ei päässyt tänään mukaan valoja räpsyttelemään, joten puikoissa meillä tänään oli paikallinen nuoriso-ohjus. Ihan hyvin sekin sujui.

Kun biisit loppuivat, niin purettiin kamat ja mentiin syömään seurakuntatalolle riisiä ja pari kanaa. Ruoka oli hyvää ja taas jaksettiin roudata. Pohdittiin samalla ensi viikon koulukeikkoja suomen Vammalassa. Niiden aikataulut olivat vielä vähän auki, mutta kyllä ne siitä selviäisivät aikanaan. On mielenkiintoista nähdä, minkälainen vastaanotto kouluissa tulee.

Kotimatka oli yhtä lyhyt kuin tulomatkakin. Perillä olimme jo viiden aikaan. Mukava vaihteeksi olla ilta rauhassa. Nyt jäi aikaa pullakahville ja ehkä parille keksillekin...
-Tuomas-

14.5. Tampere

Muutama tunti ehdittiin nukkua ennen kuin herätyskello soi. Siinä sitten juotiin aamukahvit ennen Tampereelle lähtöä. Ilma oli lämmin ja bussin moottori kävi vähän kuumana. Se päästeli vähän savuja sisään, mutta siitäkin selvittiin hengissä.

Viiden aikaan oltiin perillä Tullikamarin Pakkahuoneella. Neljän aikaan yöllä se kuuluisa järjenjuoksu ei ole terävimmillään, siispä kaikki soittimet oli pakattu tietysti tavaratilan perälle subarien alle. Saimme heti ensimmäiseksi perustaa kaivoksen auton perään että löysimme kitarat sieltä. Onneksi ei tarvinnu koko konttia tyhjentää. Zekin jälkeen käytiin hesepullalla ja alettiin odotella keikan alkua.

Seitsemältä seinälaastien ropisuttelun aloitti ylöjärveläinen Realismi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin kyseistä bändiä ja täytyy sanoa, että pojat jyräsivät kyllä kertalaakilla meikäläisen suosikkilistalle. Nuoria ja taitavia, tästä porukasta kuullaan vielä paljon.

Realismin jälkeen pääsimme soittamaan ja nauttimaan isosta lavasta sekä äänestä. Oli hieno rokata. Pakkahuoneella keikka tuntui olevan ohi jo ennen kuin ehdittiin edes kunnolla vauhtiin. Aika menee nopeasti kun on hauskaa.

Keikan jälkeen vietiin kamat bussiin ja lähdettiin ajamaan kohti Forssaa. Matka ei ollut enää pitkä, joten oltiin jo yhdentoista aikoihin kämpillä purkamassa kamoja autosta. Sen jälkeen mentiin moikkaamaan Nukkumattia. Aamulla olisi taas lähtö tiedossa, tällä kertaa mentäisiin Hämeenlinnaan.
-Tuomas-

13.5. Äänekoski

Perjantaina ei jaettu postia vaan lähdettiin viemään evankeliumia Äänekoskelle Can't U C the Crucifix -tapahtumaan. Tekniikan pojat olivat keränneet viikon aikana kaksi bussilastillista valoa ja savua vähän joka puolelta Suomenmaata ja torstai-iltana ne ängettiin auton perään. Tavaraa oli takana, sivuilla ja sisällä. Aika tiukka paketti siitä tuli. Katolle olis kyllä vielä mahtunu...

Matka alkoi kuudelta. Porukka kerättiin mukaan matkalta ja parin pysähdyksen jälkeen päästiin perille. Äänekosken painotalolla kello näytti kymmentä. Bussi purettiin pikuhiljaa halliin ja alettiin pistää laitteita pystyyn. Siinä sai vääntää aika kauan. Kamaa oli tuplasti enemmän kuin normaalisti, sillä meidän oli määrä hoitaa koko tapahtuman tekniikka.

Kolmen aikaan oltiin valmiita tekemän HB:n zekki. Halli oli iso joten kaapit saivat huutaa aika lujaa. Uusi PA kuulosti ihan hyvältä. Seuraavaksi zekin teki paikalle saapunut Turvakytkin. Jagea odoteltiin paikalle, mutta he olivat vielä matkalla.

Parin hernekeiton jälkeen homma alkoi olla enää pientä hienosäätöä vaille valmis. Porukkaa valui sisään ja Turvakytkin aloitti tapahtuman. Seuraavana oli vuorossa Jage, joka juuri paikalle saapuneena joutui esiintymään ilman zekkiä. Ihan hyvin pojat silti vetivät.

Niemen Päivin puheen jälkeen päästiin mekin hommiin. Lavalla oli tilaa, talo jytisi ja yleisökin oli hyvin mukana. Oli jo vähän väsynyt olo, mutta fiilistä löytyi silti. Lavalla oli mahtava soittaa ja voitiin olla tyytyväisiä kun tekniikkakin pelasi koko tapahtuman ajan.

Ennen kamojen purkamista käytiin vetämässä napaan loput herneet keitosta niin jaksoi taas kummasti. Sampankin moottori heräsi... Roudaaminen ei ymmärrettävästi öiseen aikaan ole kaikkein tehokkainta varsinkaan kun on muutama viikko univelkaa ja pitkä päivä väännetty. Lefa sai tänään sitkeimmän sissin palkinnon kun oli ollut vielä edellisen yön töissä.

Lopulta saatiin kamat pakatuksi ja lähdimme isäntämme Peuran Jukan opastuksella majapaikkaamme seurakunnan tiloihin. Kello oli neljä kun pääsimme nukkumaan. Aamulla saisi onneksi nukkua vähän pidempään, herätys olisi vasta yhdentoista aikoihin. Huomenna olisi ohjelmassa keikka Tampereella. Se on sopivasti kotimatkan varrella, eikä tarvitse pystyttää äänentoistoa. Hiukan helpompi päivä siis tulossa. Mutta nyt unta palloon että jaksaa taas...
-Tuomas-

7.5. Lahti

Päivän tauon jälkeen pakattiin taas soittimet peräkärryyn ja lähdettiin kohti Lahtea. Liikenteeseen päästiin melkein aikataulussa, joten ehdittiin juoda matkalla vielä yhdet pikakahvitkin. Perille päästyämme saatiin heti pistää kamat pystyyn ja tehdä zekki.

Keikkapaikkana oli Lahden Ristinkirkko, jota ei oikein oltu suunniteltu rokkia varten. Miksaajamme sai tapella soundien kanssa oikein kunnolla, mutta taisi saada niistä lopulta ihan siedettävät. Kaikua ei ainakaan tarvinnut lisätä, kirkko kun oli itsessään jo aikamoinen kaikulaite. Siellä taitaa vieläkin kaikua ne viimeiset soinnut. Muuten keikka meni ihan hyvin, levyjäkin meni taas kun oltiin juuri saatu pitkäsoitosta kolmas painos myyntiin.

Autot pakattiin heti keikan jälkeen täyteen koska täytyi päästä paluttamaan peräkärry. Aikaa ei ollut yhtään ylimääräistä, ja Antin Orion huusi armoa kun Sampan kaasujalka polki tahtia. Peräkärry painoi sen verran, että ylämäet mentiin vähän hitaammin kuin alamäet. Riihimäen jälkeen käytiin tankilla ja saatiin sen jälkeen työntää auto käyntiin. Ford-parka taisi mennä tilttiin kun sai kerralla tankillisen bensaa...

Perille päästiin minuutti ennen Esson sulkemisaikaa ja ehdittiin palauttaa kärry. Kerrankin päästiin kotiin ihmisten aikaan, kello oli vasta vähän yli kymmenen. Siinähän ehdittiin vielä katsella leffaa ja valvoa pitkään...

Ensi viikolla täytyisi sitten kerätä vähän energiaa varastoon, sillä perjantaina alkaisi kuuden päivän keikkaputki. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tuleman pitää.
-Tuomas-

5.5. Lohja

Muutaman tunnin yöunen jälkeen haettiin Essolta peräkärry ja pakattiin soittimet siihen. Bussin jarrut oli siinä kunnossa että sillä ei uskaltanut liikenteeseen lähteä. Onneksi Roiton Harri oli raahannut paikalle äänentoiston joten mahduttiin näin hyvin. Matka oli lyhyt ja se ajettiin poliisin mielestä vähän liian lujaa, muuten matka meni hyvin.

Perillä tehtiin zekki ja siirryttiin backstagen puolelle odottelemaan tapahtuman alkua. Konsertin aloitti paikallinen orkesteri nimeltä HIP. Sen jälkeen katseltiin pientä leffanpätkää ennen kuin saimme luvan aloittaa.

Kekellä oli tänään koulun päätös, joten Antti vingutti kitaraa tällä kertaa. Synat tuli nauhalta. Yleisö oli täynnä tulevia riparilaisia, joten vähän laiskasti porukka kuunteli, vaikka joukossa oli muutama innostunutkin. Ennen viimeistä biisiä joku kuuntelijoista löysi jostain herneen nenäänsä ja heitti lavalle tyhjän kolapullon. Onneksi se oli muovia eikä osunut ketään. Muuten olis voinu vaikka pulloa sattua... Aika omituista käytöstä. Järjestäjäkin sitä kovasti pahoitteli, mutta eihän se tietenkään hänen vikansa ollut.

Homma saatiin päätökseen ilman sen suurempaa mellakkaa, ja peräkärry pakattiin taas täyteen. Kotiinpäin ajeltiinkin sitten vähän rauhallisemmin ja ehdittiin poiketa iltakahveellakin. Tässä olisi taas päivä taukoa ennen seuraavaa reissua. Ihan mukava koittaa miltä tuntuu kiertää maailmaa vähän ahkerammin. Kyllähän se tässä menee kun ei ole vielä harmaita hiuksia, mutta ihmettelen vaan kuinka Exitin karavaani jaksaa vielä kulkea. Onhan se bändi melkein yhtä vanha kuin meidän rumpali... Onneksi meidän ei tarvitse olla tuolla matkalla koskaan yksin, vaan meillä on mukana eräs meitä suurempi jonka käsiin me voimme tämän työn jättää.
-Tuomas-

4.5. Mustasaari

Parin vapaapäivän jälkeen lähdettiin taas reissuun. Tänään oli vuorossa Mustasaari Vaasan vieressä. Liikenteeseen päästiin vasta yhdeltätoista ja kun taas oli kiire niin kahvista ei ehtisi huoltoasemilla kauaa nauttia.

Päästiin kämpiltä vajaa pari kilometriä, kun bussin alta alkoi kuulua kovaa pihinää ja nenään leijaili palaneen käryä. Miika toppasi lähimmälle pysäkille ja Samppa ryömi bussin alle. Pojat olivat viritelleet poikki mennyttä pakoputkea kiinni kahteen asti viime yönä ja se patenttihan siellä kärysi. Ei tainnut olla palonkestävä idea. Hukkaan meni sekin valvominen.

Pihinä puolestaan tuli jarrujen paineletkusta, joka päätti haljeta parhaaseen mahdolliseen väliin. Oikea ajoituksen kukkanen... Bändin oma ihmemies Samppa paikkasi sen purukumilla ja teipillä. Ei olis varmaan mennyt katsastuksesta läpi, jarruista kun kuitenkin oli kyse, mutta päästiin ainakin jatkamaan matkaa. Kyllähän se auto pysähtyy ilman jarrujakin, sen tietää Samppa ja moni puu, mutta ilman paineita on hankala saada jarrut pois päältä. Siksi se paineletku niin tärkeä oli.

Porissa pyähdyttiin tankille ja patenttitoimisto esitti uusia ideoita letkun paikkaamiseksi. Oma mohikaanimme puhdisti samalla bussin pohjan vaatteillaan ja pääsimme tauolla leikkimään vielä "mustaa miestä".

Loppumatka sujui nopeusrajoittimen huutaessa punaista Suomen suorimmalla tiellä. Ajo-ohjeissakin luki "Porista 200km pohjoiseen..." Perille päästiin kaikesta huolimatta ajallaan.

Bussin purku, kamojen pystytys ja pikazekki tehtiin ennen kuin Luotettavan Todistuksen jengi tuli paikalle. Se aloitti tapahtuman rapisuttamalla laastit takaseinästä. Pojilla oli asenteena se, että korvatulpat eivät ole esteenä evankeliumin leviämiselle. Kuuntelimme pizzaa mutustaen "40 päivää" josta tuli heti ensikuulemalta aikamoinen hitti...

Tanssiesityksen ja pienen puheen jälkeen oli meidän vuoromme rokata. Soitto sujui ilman ongelmia, niistä taisi tulla kiintiö täyteen jo tulomatkalla. Viimeiset pitkäsoitot toisesta painoksesta vietiin käsistä ja jäimme odottamaan seuraavaa satsia.

Bussin ilmavuoto oli laajentunut, joten kun muut roudasivat, niin Samppa tuttuun tyyliin möyri dösän alla. Kotimatkalle päästiin juuri ennen puoltayötä. Vähän Vaasan jälkeen poikettiin tankilla, ja sen aikana paineet laski sen verran että ei päästy liikkeelle. Paineita sitten kerättiin antamalla koneelle kunnolla kierroksia. Kun se pakoputki oli poikki niin meteli asemalla oli sen mukaista. Vähän hävetti häiritä rekkamiesten yöunia, mutta minkäs teet...

Vähän ennen Poria eräs kamikaze-lintu yritti tuhota bussimme, mutta siinä kävi huonosti vain tuolle tipulle. Meillä kun taisi olla hieman massaylivoimaa.

Loppumatka sujui ihan leppoisasti, ja bussin purkamisen jälkeen päästiin neljän aikaan nukkumaan. Ja huomenna taas reissuun...
-Tuomas-

30.4. Kouvola

Vapputunnelma ei ollut aamulla vielä kovin korkealla, kun uni viipyi silmässä puoli tuntia liian kauan. Kiirehän siinä sitten taas jälleen kerran tuli. Perille päästiin juuri ajoissa. Äänentoisto ei ollutkaan vielä hallissa aivan valmiina, joten olisimme ehtineet pitää matkalla vielä toisenkin paussin.

Zekki meni siinä ihmetellessä. Lava oli iso, ja se tärisi mukavasti, mikä on ainakin basistin näkökulmasta eräs tärkeimmistä asioista. Pääasia että puntti tutisee... Sen jälkeen siirryttiin kuuntelemaan muiden bändien zekkejä. HB:n maskotti Rosa juoksi ilmapallonsa kanssa ympäri hallia kuin päätön kana ja leikki kengurua Miikan kanssa. Oli siinä muilla ihmettelemistä.

Keikkaan oli aikaa vielä viisi tuntia, joten kävimme siinä välillä vähän ulkoiluttamassa bussia ja moikkaamassa kavereita. Kun nälkä yllätti, palasimme takaisin Kouvolaan lihasopalle. Sitten vain odoteltiin keikan alkua.

Klinik aloitti tapahtuman. Porukkaa valui vielä koko ajan sisälle, mutta ei se silti latistanut tunnelmaa. Kamat pistettiin lavalla vaihtoon ja loikkasimme lauteille. Basari jytisi ja kitara ryskäsi ihan miehekkäästi. Soitto sujui ja yleisö tykkäsi siihen malliin että saimme lisäaikaa vielä yhdelle biisille.

Loppuilta kului Jagea, Oratoriota ja Tapion bändiä kuunnellen ja kahvilassa istuskellen. Rosan duracelit loppuivat ja maskottimme sammui artistikahvilan penkille. Pikavuoro Forssaan lähti puolenyön aikaan. Parin lakisääteisen jälkeen oltiin kämpillä ja kamat purettiin silmät ristissä. Kolmen jälkeen päästiin iltapalalle ja nukkumaan juuri ennen valomerkkiä. Klara vappen...
-Tuomas-

29.4. Järvempää

Perjantaina määränpäänä oli Järvenpää, jonne lähdimme perinteisesti puolenpäivän aikaan postilenkin jälkeen. Matka sujui rauhalliseen tahtiin hieman eri reittiä (ja ehkä vähän pidempääkin) kuin oli suunniteltu. Taisi olla kartturin ansiota...

Perille päätyämme pistimme kamat pystyyn ja nupit kaakkoon. Sali oli aika pieni, laitteet veivät siitä kolmasosan. Hyvin sinne silti mahduttiin yleisönkin kanssa.

Keikka meni ihan hyvin lukuunottamatta erästä sulaketta, joka päätti poksahtaa kesken huikaisevan show'n. Valot meni mutta ääni ei. Siispä biisi vedettiin loppuun melkein pimeässä. Onneksi yleisö ei pelännyt.

Kaiken kivan jälkeen piti taas purkaa kamat ja pakata bussi. Menimme syömään paikalliseen Martinaan, jossa tarjoilijaparan huumorintaju joutui varmasti kovalle koetukselle meidän kanssamme. Syötyämme palasimme bussille suorinta tietä Keken kierrettyä lasten leikkipuiston kautta. Bändin kesämies Samppakin paleli, joten ei tainnut vielä olla shortsikeli...

Kotiin ajettiin taas meille uutta reittiä, kun pimeällä tiellä ei oikein nähty kunnolla kylttejä. Perille päästiin kuitenkin hengissä ja purettiin bussista kamat. Kun päästiin peiton alle, kello oli melkein kaksi. Aamulla pitäisi lähteä kahdeksalta ajelemaan Kouvolaan vapunviettoon. Ehtiihän sitä nukkua sitten ensi viikolla...
-Tuomas-

16.4. Vihti

Lauantaiaamuna bussi starttasi kohti Vihtiä. Matka oli lyhyt mutta silti oli pakko pysähtyä aamukahville Karkkilassa. Pulla maistui ja aurinko paistoi. Löysimme perille helposti, eihän Vihdissä kovin montaa katua taida olla...

Kamat saatiin pystyyn ja tehtiin zekkiä siinä sivussa. Johanna tuli paikalle vasta kun pöytä oli katettu valmiiksi. Ruoka oli hyvää ja kun maha oli täynnä mentiin katsomaan Laukkarisen Pekalle mikit kuntoon. Pekka oli tullut Vihtiin pikahälytyksellä kun tapahtuman toinen esiintyjä KLS joutui peruuttamaan tulonsa.

Laukkarinen ihmetteli RovastiRockin käyntiin. Tupa oli melkein täynnä, koulun saliin mahtui viitisensataa innokasta seitsemästä eri seurakunnasta. Puolisen tuntia siinä vierähti ja sen jälkeen kuulimme vähän sanaa.

Seuraavaksi oli meidän vuoro. Savun puutuminen latisti vähän tunnelmaa mutta silti oli ihan kiva soitella. Keijokin innostui tekemään piruetteja lavalla. Äänentoiston kanssa oli pikkusen hankalaa kun salissa kaikui aika tavalla. Levymyynnistä päätellen yleisö taisi silti tykätä kuulemastaan.

Salissa oli kiipeilyseinä ja oli kovin yllättävää löytää Samppa ja Keijo sieltä roikkumasta keikan jälkeen kun alettiin purkaa laitteita. Kamat pakattiin autoon ja lähdettiin syömään. Kun keksit oli syöty bussi käännettiin kohti kotia.

Oltiin päästy parikymmentä kilometriä Vihdistä kun pakoputki päätti mennä poikki. Ja tietysti heti moottorin jälkeen jotta ääni olisi mahdollisimman kova. Samppa yritti sitoa sitä liinoilla kiinni mutta ei saanut kuin vaatteensa likaisiksi. Kotiin ajettiin sitten bussilla jossa oli vähän miehekkäämmät äänet kuin mopolla. Kyllä siinä forssalaisten päät kääntyivät... Perillä odotti aina yhtä mukava roudaaminen, jonka jälkeen päästiin kotiin laskemaan lampaita.
-Tuomas-

8.4. Pyhäjärvi

Perjantaimme kului taas totuttuun tapaan toisella puolella Suomea. Matkaa Forssasta Pyhäjärvelle on melkein 450 kilometriä joten tiedossa oli taas tiukka aikataulu kun poikien oli jostain syystä jaettava postinsa ennen reissua. Tulossa oli silti mielenkiintoinen ilta sillä mukana keikalla olisi myös Exitin gospelpapat.

Pikavuoro kulki taas totuttua Forssa-Tampere-Jyväskylä -akselia ja poimi porukan matkalta kyytiin. Parin pikapysähdyksen jälkeen oltiin jo melkein perillä. Sitä ei oikein tiennyt mihin suuntaan sitä olisi kääntynyt kun ensimmäinen tienviitta opasti Pyhäjärvelle ja seuraava Pyhäsalmelle. Samaan paikkaan ne kuitenkin veivät, joten löysimme perille.

Palvelu pelasi hyvin kun heti ensimmäiseksi lyötiin muusit ja pihvit naaman eteen. Ei tarvinnut nälkäisenä soitella. Kun ruuat oli mahassa, mentiin roudaamaan soittimet sisään. Onneksi paikalla oli jo Exitin äänentoisto, joten kantamista oli vähän. Zekin jälkeen ruvettiin kasaamaan valoja samalla kun Exit väänsi soundinsa kuntoon.

Porukkaa alkoi valua paikalle, sekä nuorta että vanhempaa väkeä. Exit aloitti illan ja saimme kuulla reilun tunnin taattua Pekan poppoota. Soundit olivat hyvät ja vähän mietitytti loikata lauteille niiden jälkeen. Parin hermokahvin jälkeen oli hyvä aloittaa setti.

Keikka sujui ihan hyvin. Leevi ei ehtinyt tänään mukaan joten valoja meille pyöritteli Exitin monitorimies. Viime viikonlopun keikat tuntuivat menneen vähän rutiinien palauttamiseen mutta tänään oli taas tuttu tekemisen meininki. Soundit olivat onneksi sellaiset ettei tarvinnut hävetä silmiä päästään Exitin jälkeen. Yleisökin tykkäsi ja levyjä meni.

Illan lopuksi kerättiin soittimet bussin perään ja lähdettiin kotiin. Yöpyminen Pyhäjärvellä olisi kyllä järjestynyt, ja kuka tahansa järkevä ihminen olisikin sinne nukkumaan jäänyt. Mutta ei me. Meidän täytyi ajaa koko yö kotiin, sillä tekniikan velikullat olivat luvanneet hoitaa huomiseksi jonkin rautalankatapahtuman äänentoiston Forssassa. Siispä Miika ajoi, muut kuorsasivat ja kotona oltiin puoli kahdeksalta aamulla. Ehdittiin juuri sopivasti aamukahville...
-Tuomas-

2.4. Helsinki

Aprillipäivän jälkeen oli vuorossa Evankeliset musamessut Helsingin urheilutalolla. Puolenpäivän aikoihin lähdettiin Forssasta Karkkilan Shellille aamukahville. Sieltä sitten jatkettiin matkaa Helsinkiin.

Zekki oli melkein heti saapumisen jälkeen. Lava ja sali olivat aika isoja, joten fiilis oli hyvä ennen keikkaa. Seurailimme siinä jonkin aikaa muiden bändien zekkejä.

Päivän konsertti alkoi kolmen aikoihin. Klinik oli ensimmäinen vapaaehtoinen, ja ainakin allekirjoittanut tykkäsi meiningistä. Hyvät soundit ja biisitkin rullasi. Klinikin jälkeen oli HB:n vuoro. Lavalla oli kivaa ja tuntui että aika loppui kesken. Antin aika pitkällä puheella ja Keken saarnalla saattoi kyllä olla vähän vaikutusta asiaan. Kaikin puolin tänään oli ihan mukava veto.

Loppupäivä kului muita bändejä kuunnellessa ja Maanalaisen Lassen ja Päivin kanssa rupatellessa. Illalla kun tapahtuma oli ohi, kannettiin kitarat autoon ja suuntasimme bussin kohti kotia. Pakollinen pysähtyminen kahville Karkkilassa oli taas yksi osoitus bändin omituisesta huumorista keikkareissujen jälkeen.

Loppumatka sujui ilman mitään kommelluksia. Bussin purkaminen ja päivän kertaaminen iltakahvin ääressä venyttivät illan taas yöksi. Mutta mikäs siinä ihmetellessä kun seuraavana aamuna olisi aikaa vaikka pienille talviunille...
-Tuomas-

1.4. Nokia

Lomamme loppui aprillipäivänä ja lähdimme keikalle Nokialle. Matka oli lyhyt ja siksi oli aika helppo reissu tulossa. Pientä jännitystä matkaan toi Johannan jo neljättä viikkoa kestänyt flunssa ja Antin tittelin vaihtuminen kitaristista pianonpimputtelijaksi.

Pääsimme perille sovittuun aikaan mutta paikalla ei ollut ketään. Saimme järjestäjän kiinni puhelimella ja tämä lupasi tulla avaamaan ovet. En tiedä, oliko se järjestäjän aprillipila, kun tämä tuli paikalle vasta melkein tunnin kuluttua. Purimma kamat ja aloimme pystyttää niitä kovalla kiireellä.

Kamat saatiin kuntoon ja tehtiin zekki. Porukkaa alkoi valua saliin kun laitettiin viimeisiä valoja kuntoon. Keikka aloiteltiin kymmenisen minuuttia myöhässä. Aluksi Nokian oma nuorisotyöntekijä soitti mies ja kitara -duona muutaman biisin ja sen jälkeen päästettiin Samppa irti.

Oli mukava soittaa taas pitkästä aikaa ja keikka sujuikin yllättävän hyvin pitkästä tauosta huolimatta. Johannan äänikin kesti ihan hyvin. Omituista tässä oli se, että Antti soitti koskettimia. Kyllä siitä hyvä tuli ja kun ajattelee että se oli eka keikka tällä kokoonpanolla niin tulevaisuudessa on odotettavissa aika paljon enemmän. Kyllä tuo Antin vaihdos toi pientä piristystä touhuun. Arska oli tullut mukaan ja hän käytti hetken puheeseen ja sen jälkeen jatkettiin taas. Fiilis oli hyvä ja tuntui että keikka loppui vähän liian nopeasti.

Keikan jälkeen alettiin purkaan kamoja pikkuhiljaa ja pakata niitä bussiin. Kello oli jo paljon mutta kotiin ei ollut pitkä matka. Pakko silti oli poiketa iltakahveelle, joten kotiin ja nukkumaan päästiin vasta kahden aikoihin. Huomenna olisi edessä reissu Helsinkiin evankelisille musamessuille. HB palasi taas hommiin niin tehdään niitä nyt sitten kunnolla...
-Tuomas-

19.2. Asikkala

Lauantaina Lefa pirteimpänä keitti meille aamukahvit. Keittiöstä Lefalle tarttui käteen kattiloita joilla hän Sampan kanssa leikki herätyskelloa. Siihen meteliin taisivat mökkinaapuritkin herätä. Ihme kyllä pojilla oli hampaat suussa tuon jälkeen. Oli se sen verran kaunista kuunnella aamuseitsemältä. Aamupalan jälkeen siistittiin kämppä, pakattiin bussi ja lähdettiin ajelemaan kohti Asikkalaa.

Matka oli aika monta kilometriä, joten siihen mahtui lakisääteisiä kahvitaukojakin ihan mukavasti. Ekalla stopilla kuski taisi olla vielä unessa kun halusi välttämättä tankata bussin väärältä puolelta autoa. Kolmen tunnin busissa istumisen jälkeen oltiin Kangasalalla. Tien vieressä oli iso ABC:n kyltti ja päätimme mennä sinne kahville. Liitymän jälkeen se paljastuikin kylmäasemaksi. Bensapumpusta on huono juoda joten menimme viereisen Prisman hampurilaispuotiin syömään. Oli siinä mammoilla hyviä ilmeitä kun Samppa kurvaili bussilla täydellä parkkipaikalla. Joillekin se on vaikeaa pikku-puntolla mutta Sampalle ei tehnyt tiukkaakaan 12-metrisellään. Pullakahvin jälkeen matka jatkui. Viimeiset 30km ajoimme pikkutietä missä taisi olla enemmän mutkaa kuin suoraa. Ainakaan kuski ei ehtinyt tylsistyä loppumatkan aikana.

Pääsimme perille tyypilliseen tapaamme melkein sovitussa aikataulussa. Parin tunnin pystytysoperaation jälkeen väännettiin nupit kaakkoon ja tsekattiin soundit. Mitään ei ollut enää tehtävissä joten lähdimme syömään. Paikallisen ravintolan sapuskat maistuivat, ainakin ruokailun pituudesta päätellen. Ruuat syötiin melkein jo matkalla keittiöstä pöytään.

Kun konsertti alkoi, niin vimeiset vielä pyyhkivät ruuanmurusia suupielistään. Heikki ja ketut aliottivat oman settinsä ja saivat yleisön innostumaan. Sen jälkeen oli pieni tanssiesitys. Lopulta tuli meidän vuoro hypätä estradille. Tunnelma oli hyvä ja soitto sujui. Latinkia oli ehkä vähän normaalia enemmän koska seuraavaan keikkaan olisi kuusi viikkoa. Keijokin jaksoi heilua lavalla vaikka flunssa oli tullut jäädäkseen. Porukka tykkäsi ja meilläkin oli kivaa.

Pienen voimistelutuokion jälkeen bussi oli pakattu ja pääsimme iltapalalle. Keijo lähti Keuruulle ja muut Forssaan. Kotimatka oli aika lyhyt ja pääsimme ansaitulle keikkatauolle. Se tekee varmaan ihan hyvää kun huhti-toukukuussa ei vapaata juuri keikoilta jää. Samppaa odottaa huomenna polvileikkaus jossa poika saa uuden polven. Sitä tarvitaan sitten keväällä.
-Tuomas-

18.2. Laihia

Perjantaina bussi lähti kohti Tamperetta kun postit oli jaettu. Sieltä kyytiin nousivat bändin kolme laiskinta soittajaa jotka eivät juuri koskaan osallistu bussin pakkaamiseen tai purkamiseen. On siitä opiskelusta jotain käytännon hyötyäkin...

Tampereelta jatkettiin kohti Laihiaa.Samppa kuvittei ajavansa rallia ja välillä takapenkiltä esitettiin toiveita kevyemmästä kaasujalasta. Vauhdin ansiosta olimme kuitenkin perillä lähes ajoissa ja päästiin purkamaan kamat muutaman auttavan käsiparin kanssa. Kun bussin perä keveni kamoista, renkaat eivät enää liukkaalla pihalla pitäneet ja auto luisteli itsekseen pari metriä pelästyttäen roudaajat pahemman kerran. Jännitystä lisäsi parkkipaikalla olleet autot. Kolhuilta kuitenkin säästyttiin. En muista koska Samppa olisi kiihtynyt niin nopeasti nollasta sataan kuin siinä pihassa kun se juoksi bussin perässä.

Kamat saatiin pystyyn ja tehtiin pikazekki. Sitten oli paikallisen Sedative -bändin vuoro ihmetllä soundeja. Meni viimeisille minuuteille, mutta saatiin homma valmiiksi ja päästiin aloittamaan.

Paikalle tuli salillinen rippikouluun meneviä ja muita nuoria. Sedative aloitti illan. Pojat soittivat hyvin, varsinkin jos miettii sitä että heillä ei ole vielä paljon keikkakokemusta. Kamojen vaihdon jälkeen pääsimme asiaan. Soitto maistui ja fiilis oli hyvä. Yleisökin taisi pitää kuulemastaan. Keijo oli jo päässyt sängystä mutta puolet äänestä oli jäänyt Keuruulle. Silti puhuminenkin sujui. Keikka meni hyvin.

Pienen purkuoperaation jälkeen lähdettiin majapaikkaamme seurakunnan nuorisotilaan. Nopeimmat löysivät itselleen kunnon sängyn ja muut pääsivät nauttimaan pehmeistä patjoista lattialla. Tasa-arvon vuoksi Johanna laitettiin lattialle. Iltapala venyi kolmeksi tunniksi ja suihkun jälkeen päästiin nukkumaan. Aamulla odotti aikainen herätys ja lähtö kohti Asikkalaa.
-Tuomas-

11.2. Lieto

Aurinko tuli tänään pilvestä kun lähdimme Lietoon soittamaan riparinuorille rokkia. Tällä kertaa bussi toimi hyvin ja matka meni nopeasti. Nyt oli Keijon vuoro olla petipotilaana joten tänään oltiin pienellä porukalla liikkeellä. Perillä odotti helppo roudaus kun Turkuaudion pojat olivat olivat pystyttäneet kamansa lukion auditorioon jo valmiiksi. Check meni helposti ja päästiin nauttimaan takahuoneen pullatarjoiluista.

Illan ensimmäinen veto oli riparilaisille, joita tuli paikalle täysi sali. Porukka näytti tykkäävän, ja allekirjoittaneella oli ainakin mukavaa kun taas pääsi pitkästä aikaa keikalla oikein soittamaankin...

Taas syötiin vähän aikaa pullaa ja puhuttiin omituisia. Taisivat tarjoilusta vastanneet tytöt saada siinä sivussa jotain traumoja meistä. On ne Eino Leinon runot niin kauniita Sampan laulamana.

Illan toiseen settiin pääsivät kaikki vapaaehtoiset. Latinki oli laskenut vähän edellisestä setistä ja tuntui hiukan siltä kuin yleisö ei olisi jaksanut kuunnella vaikka penkeillä istui tuoretta porukkaa. Eihän se tietenkän ole helppoa vetää kahta yhtä hyvää settiä peräkkäin. Kukaan ei kuitenkaan heittänyt meitä tomaateilla, joten kai ne biisit ihan hyvin meni.

Keikan jälkeen oli vielä aikaa parille kahvikupilliselle ennen kotiinlähtöä. Matka oli lyhyt joten oltiin kämpillä jo heti kymmenen jälkeen. Omituista... Tänään ei mitään mennyt rikki ja oltiin paikalla ajoissa. Hyvä niin, sillä kiintiö kyllä ylittyi reippaasti viime reissulla Sievissä. Tästä on taas hyvä jatkaa seuraavaan viikonloppuun.
-Tuomas-

5.2. Sievi

Bändin aamuvirkut nousivat Forssassa vähän ennen aamuviittä lauantaina pakkaamaan bussia. Kuudelta pojat pääsivät matkaan. Tampereella kyytiin hyppäsivät loput porukasta ja matka jatkui. Kello näytti vähän yli seitsemää. Tähän aikan olisi vielä mukava vetää peittoa korville...

Sata kilometriä Tampereen jälkeen päätettiin pitää tauko Alavuden ABC:llä. Bussille tarjottiin aamupalaksi jäähdytinnestettä ja soittajille kahvia. Karjalanpiirakkaa mutustaessa huomasimme että jotain epäterveellisen näköistä roikkui bussin alla. Pakoputkihan se oli. Siitä putosi metrin pätkä huoltoaseman pihaan. Mutta ei sitä autoa pakoputkella ajeta. Matkaa jatkettiin reippaassa lumisateessa.

Tie oli aika huonossa kunnossa ja se oli pelkkää mutkaa. Aikataulusta oltiin vähän myöhässä, mutta keikkapaikalle oltiin varattu reippaasti tyhjää aikaa joten pullat oli vielä hyvin uunissa.

Matkaa oli jäljellä vielä sata kilometriä kun bussi alkoi täristä. Miika pysäytti tien sivuun ja Samppa meni innokkaimpana bussin alle tekemään diagnoosia. Samppa otti Forssan terveyskeskuksen lääkäreistä mallia eikä löytänyt mitään vikaa. Matkaa jatkettiin hitaasti ja tärinä voimistui. Pysähdyttiin taas ja nyt huomasimme että toisesta eturenkaasta oli mennyt melkein kaikki kiinnityspultit poikki. Jäljellä olevatkin (4kpl) olivat niin löysällä että ne pystyi kiristämään sormin. Pultit kiristettiin ja ajettiin kävelyvauhtia suoran päässä olevalle huoltoasemalle ihmettelemään tilannetta. Kiva yllätys keskellä ei mitään...

Alettiin soittaa numerotiedustelun kautta korjaamoja läpi mutta ei siitä ollut mitän apua. Huoltoaseman pihassa oli eräs rekkamies vaihtamassa perävaunuunsa rengasta. Mies tuli katsomaan tilannetta ja antoi meille pomonsa numeron. Tämä Paananen tuli sitten vuorostaan paikalle. Yhdessä ihmeteltiin ja selvitettiin tilannetta. Paananen sai jonkun tutun korjaamomiehen Seinäjoelta kiinni ja sieltä löytyi oikeanlaisia pultteja. Päätimme ajaa bussin parkkiin Paanasen hallille, joka onneksi oli vain kuuden kilometrin päässä huoltoasemalta. Aikamoista matelua se oli ja ohikulkijat katsoivat huuli pyöreänä kun ajoimme siinä etanavauhtia hätävilkut päällä.

Hallille päästyämme aloimme Paanasen kanssa häiriköimään lähiseudun asukkaita puhelimella ja kyseltiin mistä löytyisi kulkupeliä. Mistään ei tuntunut mitään löytyvän. Kaikki isot autot olivat joko ajossa tai sitten atomeina jonkun korjaamon pöydällä. Pienen neuvottelun jälkeen Sievistä lähetettiin pikkubussi meitä hakemaan (siis halpa taksi) mutta siihen mahtuisi vain soittajat eikä tavaroita. Kamoille piti vielä jotain saada. Kello oli jo kaksi ja tapahtuman piti alkaa kuudelta Sievissä sadan kilometrin päässä. Aika harva olisi enää tuossa vaiheessa vetänyt vetoa meidän puolesta.

Muutaman puhelun jälkeen löytyi yksi vapaa pakettiauto jota Miika lähti hakemaan. Muut jäivät odottelemaan bussille ja toivomaan parasta. Samppa käytti ajan hyödyksi väsäämällä vanhasta kaukokaapelista jotain sellaista johtojen sekamelskaa mikä ei olisi voinut toimia. Ei ainakaan oikein. Aika kului ja Miikaa ei näkynyt. Aloimme arvailemaan oliko Miika ajanut kolarin traktorin vai sen peräkärryn kanssa. Pian Miika tuli Paanasen kanssa. Veikkaukset menivät väärin. Traktori ei törmännyt Miikaan vaan veti Miikan ojasta. Huonot renkaat, liukas keli ja Miika ratin takana, niin näin siinä käy. Pakulle ei sen pahemmin käynyt mutta Sieviin sillä ei lähdetty.

Heti sen jälkeen saatiin eräs paikallinen rekkakuski kiinni joka ehti meitä auttamaan. Bussi purettiin ja kamat pakattiin rekkaan. Samppa lähti kartturiksi ja kamat pääsivät matkaan. Muut jäivät odottamaan taksia ja Paananen lähti Seinäjoelle hakemaan meille uusia pultteja. Taksi tuli, bändi pakattiin autoon ja lähdettiin Sieviin. Tapahtuman alkuun oli enää kolme tuntia ja vielä pitäisi saada kamat pystyyn ja tehdä viiden bändin zekit. Aikamoinen kiire siinä tulisi.

Vähän ennen Sieviä saatiin rekka kiinni ja pääsimme perille Vääräjoen koululle tasan neljältä. Olimme aikataulusta noin viisi tuntia myöhässä. Koululla oli monta käsiparia auttamassa, joten tavarat saatiin purettua nopeasti. Annoimme rekkakuskille levyt ja kysyimme mitä tuo kyyti kustantaisi. Tämä totesi siihen vain että sovitaan siitä sitten perillä taivaassa...

Kamojen pystyttäminen sujui vauhdilla. Kaikki osallistuivat talkoisiin ja siinä sivussa tehtiin myös muille bändeille pikazekit. Eihän sillä tavalla parasta tulosta saa aikaan mutta parempaan ei tässä hässäkässä pystytty. Kukaan ei kuitenkaan valittanut koska muut tiesivät syyn myöhästymiseemme. Kamat saatiin pystyyn ja kun kello löi kuusi, niin Lefa viritteli viimeiset valot lavalle. Tapahtuma saatiin käyntiin ajallaan ja siitä voidaan olla tyytyväisiä. Taidettiin tehdä jonkinlainen ennätys kamojen pystyttämisessä.

Kukaan meistä ei ollut ehtinyt syödä juuri mitään aamuisen pysähdyksen jälkeen, joten mahassa tuntui jo aika epämiellyttävältä. Ajattelin, että olo paranisi syömällä, mutta sen sijaan selvisi mistä tuo huono olo johtui. Vartin päästä täytyi juosta vessaan. Mahatauti löysi oikein sopivan hetken iskeä.

Seuraavat kaksi tuntia vierähtivät vessassa ja puolet tapahtumasta meni siinä. Pienen tauon aikana oli määrä tehdä meidän zekki, mutta sain raahattua itseni vain takahuoneeseen lattialle roskiksen viereen. Muutkin tajusivat, että keikka täytyy vetää ilman basistia. Miika väänsi kitaroista bassot täysille ja kyllä se alkoi ihan hyvin jytistä.

Pian keikka alkoi ja minä kuuntelin sitä parin seinän läpi takahuoneessa. Tuntui omituiselta kuunnella muiden soittoa. Sitä on joskus miettinyt että olisi mukava päästä kuuntelemaan omaa keikkaa, mutta en sitä ihan noin kirjaimellisesti tarkoittanut. Ei tätä enää osannut edes harmitella, koko reissu oli ollut tähän asti aikamoinen katastrofi. Lopulta oli viimeisen biisin vuoro. Yleisö taisi pitää kuulemastaan ja järjestäjäkin oli tyytyväinen lopputulokseen.

Muut alkoivat purkaa laitteita salissa. Järjestäjä pyysi tuntemaansa ambulanssikuskia käymään katsomassa minua. Tämä toi jotain lääkettä ja totesi että ei tässä vielä henkeä viedä. Kello lähestyi kahtatoista ja kamat oli saatu pakettiin. Ne jäivät koululle odottamaan huomista ja me lähdimme kohti Lomahietalaa mihin meille oli varattu muutama peti. Paikan emäntä oli laittanut runsaasti iltapalaa, josta en kuitenkaan päässyt paljoa nauttimaan. Suihkun jälkeen pääsin nukkumaan. Muut jäivät vielä pariksi tunniksi syömään ja juttelemaan.

Aamulla olo oli jo parempi joskin aika heikko kun mitään en ollut vuorokauteen syönyt. Nousin porukasta viimeisenä ja aamusuihkun jälkeen sai jo syötyäkin. Antti ja Samppa lähtivät seurakunnan nuorisotyöntekijän kyydillä hakemaan bussia Evijärveltä. Paananen oli hakenut uudet pultit lauantaina ja korjannut bussin sunnuntaiaamuna. Parin tunnin päästä pojat soittelivat ajo-ohjeita kun eivät löytäneet majapaikkaamme. Kun pojat ehtivät perille, kiitimme emäntää ruuista ja kaikesta muusta ja pakkasimme itsemme autoon. Ajoimme Sieviin koululle ja pakattiin kamat bussiin. Kiitimme järjestäjää vielä kaikesta vaivannäöstä ja lähdimme kotimatkalle. Kello näytti kolmea. Olisimme kotona vasta myöhään illalla.

Forssaan oli noin 550 kilometriä ja aloimme tappaa aikaa katsomalla Dream Theaterin uutta live-dvd:tä. Kolmensadan kilometrin ja parin kahvipaussin jälkeen olimme Jyväskylässä, jonne Johanna ja Keke jäivät. Me muut jatkoimme kohti Oritupaa. Siellä pidettiin vähän pidempi tauko. Porukka alkoi olla aika väsynyttä ja jututkin sen mukaisia. Törmäsimme siellä Sampan kaksoisolentoon. Se oli jo vähän liikaa joten jatkoimme matkaa. Kyllä yhdessä Sampassa on ihan tarpeeksi.

Tampereella jäin Veran kanssa kyydistä. Kello oli jo vähän yli yhdeksän ja Forssaan menevillä olisi vielä yli tunti matkaa edessä ja bussin tyhjentäminen. Tämä oli aika rankka reissu. Nyt on bussin leviäminenkin koettu, joten loppuvuosi voisi sujua ilman ikävyyksiä.

Kun reissua ajattelee jälkeenpäin, siitä löytyy paljon ajattelemisen aihetta. (ja myös kirjoitettavaa...) Se ei voi olla vain sattumaa, että heti bussin hajottua törmäsimme uskoviin miehiin jotka auttoivat meitä lähes ilmaiseksi. Eikä sekään, että tuo pelastava enkelimme, joka kuskasi kamamme ilmaiseksi sadan kilometrin päähän, oli pari vuotta sitten uskoon tullut rekkamies. Varmasti yläkerran Isännällä oli näppinsä pelissä tässä.

Seuraavalla viikolla luin Raamatusta kertomusta Lasaruksesta. (Joh.11) Siinähän Jeesus odotti niin kauan kunnes Lasarus kuoli, jotta voisi tämän herättämällä vahvistaa opetuslasten uskoa. Vähän samaan tapaan meilläkin meni ensin kaikki täysin pieleen ja olimme jo valmiita heittämään hanskat tiskiin, kunnes jostain tuli apu tuon rekkakuskin muodossa ja saimme keikan hoidettua. Ihan kaikkea Jumala ei kuitenkaan tällä kertaa pelastanut. Eihän Jeesus seuraajilleen helppoa ja ruusuista elämää luvannutkaan. Ei sitä ymmärrä miksi Hän antaa näin käydä, mutta ehkä meidän ei tarvitsekaan. Meidän tarvitsee ainoastaan luottaa ja uskoa Jumalaan niin pääsemme joskus perille taivaaseen. (ja keikkapaikalle...)
-Tuomas-

29.1. Pori

Tänään oli vuorossa matka Poriin Teljän kirkkoon viemään sanaa tuleville riparilaisille. Reissu alkoi vähän kankeasti. Alkuviikosta oli ollut vesikeliä ja kun pakkanen iski niin tietysti bussin jarrut jäätyivät. Pitkään aikaan ei meillä ole ollut ongelmia auton kanssa mutta se olisikin jo liikaa vaadittu ettei niitä koskaan tulisi. Hetken epätoivon jälkeen ja kymmenen puhelun jälkeen Vikmanin kerrostalon kokoinen hinausauto osoittautui bussin pelastukseksi. Kuski sai jarrut kuntooon ja pääsimme matkaan puolitoista tuntia suunniteltua aikataulua jäljessä. Ylimääräistä aikaa ei siis Poriin jäisi.

Matka meni aika nopeasti ja päästiin purkamaan bussi. Kirkkokuoron käyttämä lava oli vähän pieni mutta pienillä muutoksilla saatiin kaikki mahtumaan sille. Kamat saatiin pystyyn ajoissa ja pästiin tekemään zekki. Kaikki toimi niin hyvin kuin vain isossa tiilikirkossa vain voi. Yleensä meidän miksausosasto ei juuri ehdi ennen keikkaa syödä mutta tämän aamun bussilakosta huolimatta päästiin kaikki saman pöydän ääreen täyttämään mahamme perunamuusilla. Ja tietysti pullakahveella.

Meitä ennen soitti paikallisista nuorisotyöntekijöistä koostunut bändi Some Faith muutaman biisin, joiden jälkeen juontaja työnsi meidät lauteille. Keikka meni kokonaisuudessaan ihan hyvin. Kuuntelemassa oli myös paikallisia helluntainuoria jotka ainakin tykkäsivät.

Kaiken kivan piuhan kerimisen ja kaapinkannon jälkeen oli pizzan vuoro. Kyllä maistui. Ja Keijolle keksi...

Kotimatka sujui kämpille asti hyvin. Kun bussi oli tyhjennetty, huomasimme että akku oli osallistunut talkoisiin. Se oli tyhjentänyt itsensä. Onneksi oli käynnistysvehkeet mukana (Siperia opettaa...) Ja niin päästiin jatkamaan matkaa kohti kotia. Tuon matkan aikana bussi hyytyi ja sammui vielä kaksi kertaa. Se on aina yhtä miellyttävä tunne kun auto jää tielle keskellä yötä. Kaikesta harmista huolimatta pääsimme kuitenkin kotiin kuorsaamaan ennen kuin aurinko aamulla nousi.
-Tuomas-

21.1. Somero

HB:n historian ensimmäinen koulukeikka oli Somerolla. Järjestelyjä jouduttiin tekemään normaalia enemmän, sillä keikka luonnollisesti oli keskellä päivää. Keikkaa edeltävänä iltana mietin, että tuleeko konsertista mitään tällaisella kiireellä. Ei tätä paljon vaikeammin voisi tehdä. Onneksi matkaa Forssasta tuli vain 30km, joten PA-komppania pääsi nopeasti Miikan postilenkin jälkeen virittelemään kamoja pystyyn. Samppa tuli Johannan kanssa heti kun loput laskut oli jaettu mutta Keijo ei päässyt koulukiireiltään lainkaan mukaan. Itse pääsin liikenteeseen kaksi ja puoli tuntia ennen keikan alkua Tampereelta. Ajelin vähän lujempaa kuin muut tielläliikkujat ja kun pääsin perille, niin aikaa keikan alkuun oli vielä tunti. Pojat olivat saaneet laitteet pystyyn joten soundcheckiin jäi aikaa runsaasti. Homma näyttikin sujuvan.

Vähän ennen kahta koululaiset alkoivat saapua paikalle, ja päästiin aloittamaan konsertti. Biisit menivät hyvin ja spiikeistä tuli esille mistä tässä hommassa on kysymys. Paloheimon Arska oli tullut mukaamme keikalle käyttämään yhden puheenvuoron, jonka jälkeen soitimme vielä viimeisen biisin.

Kokonaisuutena keikka meni hyvin, toivottavasti koululaisille jäi jotain ajatusta kuulemastaan. Joka tapauksessa keikasta oli meillekin hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Omituista tässä keikassa oli se, että kotona oltiin jo viideltä perjantai-iltapäivänä. Yleensä kotiin tullaan vasta aamuyöstä, nyt tässä jäi vielä koko viikonloppu aikaa muuhun. Ihan mukavaa vaihtelua näinkin.
-Tuomas-

14.1. Jyväskylä

Vuoden toinen keikkamme oli Jyväskylän maalaiskunnassa Palokan koululla. Alun perin tälle keikalle piti tulla toinen rumpali tuuraamaan Samppaa joka lähti tämän viikon alussa inttiin. Polviensa huonon kunnon vuoksi Samppa tuli kuitenkin jo torstaina armeijasta pois joten saimme keikalle aidon ja alkuperäisen rumpalimme. Tai no siitä alkuperäisestä jäi puuttumaan ne karvat päästä mitkä jäivät sinne Parolaan?

Tämä keikka oli taas pitkästä aikaa omilla kamoilla, joten roudattavaa riitti. Kaikki näytti sujuvan hyvin, kunnes keikan piti alkaa. Kun juontaja astui lavalle, mikeistä ei tullut pihaustakaan. Onneksi vika löydettiin pian ja päästiin alkuun.

Lavalla oli tilaa ja luuritkin toimivat paremmin kuin edellisillä keikoilla. Oli mukava soittaa, vaikka yleisö ei tullut mukaan kuin vasta viimeisissä biiseissä. Porukasssa oli aika paljon tulevia riparilaisia, jotka eivät olleet ennen kuulleet HB:ta.

Ruoka oli hyvää ja ihmiset mukavia. Tästä keikasta jäi hyvä mieli.
-Tuomas-

6.1. Lempäälä

Loppiaisena HB suunnisti taas kohti Hakkarin urheilutaloa jossa Uusi Alku -tapahtuman puitteet olivat kasvaneet viime vuodesta aika mukavasti. Iso lava ja kolme videoscreeniä antoivat massiivisen tapahtuman tunnun heti alkumetreillä. Keijokin oli palannut kotipuolesta Ivalosta joulun vietosta joten koko remmi oli taas koossa. Soundcheck sujui kommelluksitta ja fiilis oli hyvä ennen tapahtuman alkua.

Tekniikasta vastaavilla oli liian monta kaukosäädintä päydällä, ja niinpä yhden screenin takia tapahtuman alku viivästyi vartin verran.

Meitä ennen lavalle nousi Asenneprojekti. Parin puheen jälkeen pääsimme vauhtiin. Vauhti loppui meiltä kesken kun aikataulu ei antanut periksi, joten suuniteltu setti jäi pari biisiä lyhyemmäksi kuin oli aiottu. Ei tuo kovin vakavaa ole, mutta kyllähän se vähän harmittaa kun olisi tehnyt mieli vielä soittaa.

Toivottavasti ensi kerralla aikataulua ei tehdä näin tiukaksi, sillä ainakin Asenneprojektille sekä illan pääesiintyjälle The Rainille kävi samoin. Setin kesken jäämisestä huolimatta Suomen ehdoton gospeljyrä veti kyllä sellaisen keikan että sitä oli ilo katsella ja kuunnella.Päivästä jäi ihan hyvä mieli. Kiitos järjestäjälle, ehkä ensi vuonna uudestaan..?
-Tuomas-


Twitter Facebook iTunes YouTube